Tällä kertaa hypätään takaisin kakkossukupolven kuulumisiin, kun osa perheistä jäi aikoinaan jälkeen perijä-äänestyksen tulosta odotellessa. Nyt siis Miska, Miro, Mira, Miiko ja Mio kumppaneineen + perheineen saavat viimein jatkoa! Aloitelkaamme Miron kuulumisista:
Kaksostytöt kasvoivat kehtovauvoista touhukkaiksi taaperoiksi, ja yhdennäköisyys tyttöjen naamapiirteissä on melkoinen. Opetustehtävissä riitti paljon tekemistä, ja Miro ja Ruusu olivat jakaneet vastuun puoliksi niin, että kummallakin oli yksi taapero opetettavanaan. Lelujen lisäksi tytöt leikkivät myös Ruusun koiranpennun kanssa. Hauvalla ei edelleenkään ole nimeä, sillä mieheltään lahjaksi saadun koiranpennun hoito ei kiinnostanut Ruusua ollenkaan.
Miro saavutti arvostetun Kapteeni sankarin viran ja sai vastuulleen koko Outolaakson naapuruston suojelun. Supervoimissa oli hauskoja etuja, ja Miro nautti erityisesti oppimastaan lentokyvystä. Omien lasten syntymän myötä työ turvallisuusalalla tuntui entistä merkityksellisemmältä. Miron työpäivien aikana kaikki lastenhoito ja kotityöt kaadettiin Ruusun harteille, ja välillä naisesta tuntui että hän voisi nukahtaa pystyyn - se ei tosin tulisi tapahtumaan, sillä taaperot pitivät leikeissään suurta ääntä. Ruusu jatkoi sinnikkäästi työnhakua, ja lopultakin paikka naisen unelmoimalta politiikan alalta irtosi! Matkassa oli kuitenkin yksi mutka: Miro ei antanut vaimolleen lupaa poistua kotoa, ja kun nainen yritti anella lupaa töissä käymiseen Miro tyrmäsi idean ja perusteli sen sillä, että Ruusun piti hoitaa kotona lapsia.
Ruusu ei kuitenkaan lannistunut, vaan työskenteli kotoa käsin etänä tietokoneen välityksellä. Päästäkseen paremmin tunnelmaan hän pukeutui töiden teon ajaksi sivistyneisiin vaatteisiin. Tuntui hyvältä päästä viimeinkin toteuttamaan itseään unelmien ammatissa. Työ vei toki aikaa muilta askareilta, ja Miro valitti keittiön sottaisuudesta.
"Herra voi itse siivota mikäli sotku häiritsee", Ruusu tokaisi. Hän oli vähitellen saanut sen verran itsevarmuutta, että kykeni puoltamaan oikeuksiaan paremmin Miron läsnäollessa. Miro putsasi paikat kaksosten synttärijuhlia varten, ja perheen kasvanut koirakin saapui seuraamaan kakkukestejä keittiöön makupalojen toivossa.
Kasvunsa jälkeen kaksoset kiinnostuivat opettamaan perheen koiralle temppuja. Heitä tosin kummastutti, ettei hauvelillä ollut vielä nimeä.
"Saanko kutsua koiraa Jepeksi?" Riikka kysyi opettaessaan koirulille tottele kutsua -käskyä.
"Tee kuten tahdot", tietokoneen äärellä työjuttuja hoitava Ruusu antoi luvan. Seuraavana aamuna oli kaksosten ensimmäinen koulupäivä, ja Miro saapui herättämään tyttöjä. Hän aikoi saattaa kaksoset koulubussille samalla kun lähtisi itse töihin. Ruusukin oli jalkeilla heti aamusta ja pyysi Miron juttusille.
"Nyt kun on sentään kaksosten ensimmäinen koulupäivä mietin, että ehkä antaisit minunkin tulla ulos saattamaan heitä", Ruusu lausui hermostuneella äänellä ja risti kätensä anellessaan lupaa poistua lukitusta asunnosta ensimmäistä kertaa vuosiin.
"Riittää kun sanot heille heipat tässä ovella. Mennäänpäs sitten tytöt!" Miro hoputti lapsia ja jätti Ruusun yksin.
"Miksei äiti tullut mukaan?" Roosa tiedusteli laskeutuessaan portaita siskonsa ja isänsä perässä.
"Ruusulla on niin paljon hommia, ettei hänellä ole aikaa teille", Miro valehteli ja vilkutti kirkkaan keltaiseen koulubussiin kapuaville tytöille. Miron suljettua oven Ruusun jalat olivat pettäneet alta ja hän rojahti istumaan lattialle ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä. Hän oli rakentanut elämänsä siihen toivonkipinään että Miro sallisi hänelle enemmän vapautuksia siinä vaiheessa kun lapset kasvaisivat sen verran isoiksi että alkavat tajuta asioita, mutta tämänpäiväinen todisti ettei mikään tulisi muuttumaan. Ruusu istui tunteja paikoillaan itkien kurjaa kohtaloaan, ja iltapäivällä töistään kotiin saapuva naapurin Miiko kuuli oven takaa ääniä.
"Ruusu? Onko jokin hätänä? Ole kiltti ja avaa ovi", Miiko tunnisti naisen äänen. Ruusu raotti ovessa olevaa postiluukkua ja sopersi nyyhkytyksensä lomassa että Miro oli asentanut oveen lukituksen, jota ei saanut sisäpuolelta auki. Samaan syssyyn hän avautui hänen ja Miron parisuhdetta jo vuosien ajan hiertäneen valtasuhteen, missä Ruusu oli alistettu noudattamaan miehensä komentoja.
"Tiesin ettei kaikki ole kunnossa... Mikset soittanut ja pyytänyt apua jo aikaisemmin?" Miiko ihmetteli.
"Miro asensi kotipuhelimeen salasanan eikä kertonut sitä minulle", Ruusu selitti. Miiko tunsi raivoa veljensä käytöstä kohtaan ja löi nyrkillään ovea, jolloin Ruusu kavahti taaksepäin.
"Käyn pyytämässä vuokraisännän yleisavaamineen paikalle. Älä pelkää, saamme sinut pian ulos", Miiko vakuutteli.
"K-kiitos", Ruusu lausui helpottuneena. Pian vuokraisäntä saapui avaamaan lukon.
Heti oven avauduttua Miiko rynni sisälle ja nosti naisparan ylös lattialta ja kantoi tämän ulos asunnosta. Ruusu kiersi kätensä miehen kaulan ympärille ja tarrasi tiukasti kiinni pelastajaansa. Miiko rauhoitteli naista silittäen tämän selkää. Huonoksi onneksi Miro saapui paikalle juuri samalla hetkellä, ja nähdessään vaimonsa ja veljensä läheisessä kontaktissa keskenään miehen pinna paloi. Miro marssi kaksikon väliin ja tyrkkäsi Miikon syrjään, jolloin Ruusu joutui kohtaamaan vihaisen miehen.
"Olisihan se pitänyt arvata. Heti kun silmä välttää karkaat kotoa toisen miehen syliin! En voi sietää tämmöistä käytöstä", Miro ärjyi niin että varmasti koko kerrostalo kuuli puheet.
"Mutta ei välillämme ole mitään! Sinä se tässä olet kohdellut minua huonosti rajoittamalla elämääni vuosien ajan", Ruusu puolustautui.
"En jaksa kuunnella säälittivä kommenttejasi. Jos tarjoamani asuinolot eivät kerran kelpaa saat puolestani lähteä lätkimään. Et myöskään saa enää tavata kaksosia", Miro julisti ennen kuin palasi asuntoonsa ovet paukkuen. Ruusu jäi seisomaan paikoilleen järkyttyneenä. Hän oli viimein saanut kauan havittelemansa vapauden, mutta millä hinnalla?
Kaksosten palatessa koulusta Miro istui lukemassa kirjaa niin kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Lapset olivat tottuneet äidin jatkuvaan läsnäoloon, joten he huomasivat heti ettei Ruusu ollut kotona.
"Äitinne sai teistä tarpeekseen ja päätti lähteä. Ette tule enää koskaan näkemään häntä", Miro vääristeli iltapäivän tapahtumia. Tytöt olivat järkyttyneitä kuullessaan vanhempiensa erosta ja vihaisia siitä että äiti oli jättänyt heidät. Miro oli kapteeni sankariksi päästyään alkanut haaveilla eläinystävistä, ja hänestä ja Jepestä tuli hetkessä parhaat kaverukset. Onneksi Miro oli saanut erossa Ruusun koiran itselleen, vaikka ei Ruusu ollut koskaan välittänyt mieheltään saamasta lahjasta. Pian Miron eläinystäväpiiriin kuului useampikin naapureiden koirista kulkukoiria ja susia unohtamatta!
Jeppe oli omaksunut kaksosten suojelijana toimimisen ja saattoi lapset aina aamulla kouluun ja päivysti iltapäivään asti ulkona ollakseen heitä vastassa heti koulun päätyttyä. Roosa oli kaksosista sosiaalisempi ja sai koulussa nopeasti paljon kavereita, joiden kanssa hän vietti aikaa koulun jälkeenkin. Miro ei ollut kovinkaan kummoinen kokki, ja Ruusun lähdön jälkeen ateriat koostuivat lähinnä voileivistä ja valmisruuista, joiden valmistaminen ei vaatinut paljoa taitopisteitä. Ruusu oli muuttanut eron jälkeen Miikon luokse, ja tajuttuaan äidin asuvan samassa talossa Roosa meni pimputtamaan ovikelloa.
"Äiti! Isä sanoi ettet sinä enää välitä meistä ja lähdit siksi pois", Roosa juorusi.
"Mutta eihän tuo pidä paikkaansa! Olette molemmat todella tärkeitä minulle", Ruusu korjasi kiireesti Miron lapsille syöttämät valheelliset harhaluulot.
"Tule sitten takaisin kotiin", Roosa pyysi.
"... ei se nyt oikein sovi", Ruusu joutui toppuuttelemaan, sillä hän pelkäsi edelleen Miroa.
"Eli et oikeasti välitäkkään meistä", Roosa vinkaisi ja juoksi pois.
"Ei, odota! Ymmärsit väärin", Ruusu yritti huutaa tytön perään, mutta Roosa oli jo juossut raput alas.
Miro leikki koko yön ulkona kulkukoira Kaakaon kanssa ja yllättyi työkyytinsä saapumisesta.
"Joko sitä pitää töihin lähteä, en ehtinyt edes nukkumaan", Miro kirosi. Hänet oli erotettu vastikään Kapteeni sankarin tehtävistä, sillä sana hänen vaimonsa alistavasta kohtelusta oli yhtäkkiä levinnyt ja nyt Miro joutui työskentelemään merentutkimuksen parissa, missä oli surkean aikaiset aamutyövuorot. Lastenhoitaja saapui kaitsemaan tyttöjä Miron työpäivän ajaksi ja tarjoili aamiaista.
"Lastenhoitaja on vielä surkeampi kokki kuin isä", Roosa supatti siskolleen.
"Niinpä, ja se on niin likinäköinen että kattoi lautaset pöydän tyhjälle puolelle", Riikka huomautti.
"Miksihän isä ei pyydä äitiä vahtimaan meitä?" Roosa pohti. Aamiaisen jälkeen tytöt huvittelivat katselemalla rappukäytävässä olevan suuren akvaarion kaloja ja miettivät, mahtoiko isä työskennellä vastaavanlaisessa ympäristössä. Järkytyin kun tuo kiven takana väijymässä ollut jättikala söi pikkukalan! .-oo
Kun Miro valvoi kaiket yöt eläimien kanssa leikkien ja meni siitä suoraan töihin oli mies aivan puhki työpäivän päätteeksi. Roosa katseli hieman huolissaan miten isä oli torkahtanut pystyyn keskelle pihaa. Mirolla oli myös muita erikoisia tapoja, kuten yhteiset vessa/kylpyhetket kaverinsa Markon kanssa. Jollain ihmeellä heittelevistä tarpeista ja välillä sekavasta mielentilastaan huolimatta Miro onnistui saamaan ylennyksen, ja mies hurrasi kovaan ääneen riemuitessaan päässeensä eroon aamuvuorosta. Riikka ja tämän ystävä Moona ovat kuin kaksi satuhahmoa pinkkeine keijun ja prinsessan asuineen. .-3
Kaksosten syntymäpäiviä vietettiin ihan pienimuotoisesti vain perheen kesken. Miro hurrasi taustalla, mutta tytöt olisivat toivoneet myös äidin osallistuvan juhliin. Kasvun jälkeen kummastakin tuli perhetavoitteisia, ja Riikka haluaisi kuusi lasta naimisiin ja Roosa on puolestaan kiinnostunut eläinpentujen kasvattamisesta. Tytöt suuntasivat ensitöikseen katsastamaan naapurin Sipen, mutta salamat eivät valitettavasti mätsänneet. Suosiotavoitteista Sipeä ei kuitenkaan haitannut saada uusia ystäviä, joten teinit jutustelivat hyvän tovin. Myös Miro pinkaisi paikalle tajutessaan, että Sipen perheellä oli kolme koiraa, joihin olisi tietenkin päästävä tekemään tuttavuutta. Teinit kiikuttivat kotiin olohuoneen väreihin yhteensopivat vihreät läksyvihkot!
Kaksosten välille meinasi syntyä kiistaa erään Kalle-nimisen pojan huomiosta, sillä kumpikin sopi tämän kanssa yhteen kahdella salamalla ja olisi halunnut pojan itselleen.
"Minä tapasin hänet ennen sinua, minulla on siis oikeus omia hänet", Roosa julisti roiskiessaan vettä siskonsa naamalle. Roosa oli kuitenkin ovela, sillä hän tunsi myös toisen kahdensalamanpojan Jarkon, ja koska kaksosilla tuntui olevan sama miesmaku Roosa esitteli Jarkon ja Riikan toisilleen. Kävi tismalleen niin kuin Roosa oli toivonutkin: Riikan huomio siirtyikin nyt Jarkkoon. Siispä Roosa pystyi kaikessa rauhassa etenemään seurustelusuhteeseen Kallen kanssa, ja Riikkakin oli iloinen siskonsa puolesta.
Koska Roosa halusi kasvattaa eläinpentuja ja Miro puolestaan hankkia eläinystäviä, päätti kaksikko ottaa koiranpentuja kasvatettavaksi. Siinä edistyisi sitten molempien elämäntavoitteet samanaikaisesti. Jepellä riitti ihmettelemissä pienissä pennuissa, mutta isoa koiraa ei kiinnostanut ryhtyä isähahmoksi näille kasvattipennuille. Arki koiranpentukasvattamossa oli kuitenkin melkoista kaaosta. Koirat sottasivat ja olivat heti nälkäkuoleman partaalla jos ruokakuljon unohti täyttää. Kaiken lisäksi hauvelit kasvoivat nopeammin mitä Miro ehti ystävystyä niiden kanssa, eikä täysikasvuisia koiria voinut antaa pois ennen kuin kaveruus olisi ansaittu ja isot koirat veivät turhaan tilaa.
Miro alkoi haaveilla uudelleen naimisiinmenosta, joten hän ryhtyi lämmittelemään välejään uudestaan Ruusun kanssa saadakseen naisen takaisin. Miro ja Ruusu saivatkin sovittua aiemmat erimielisyytensä ja Ruusu palasi ex-aviomiehensä luokse, sillä hänellä oli yhä tunteita miestä kohtaan eikä hän ollut milloinkaan lakannut rakastamasta Miroa. Enää Miro ei onneksi kahlinnut Ruusua neljän seinän sisään, joten nainen pääsi vapaasti naapuriin tapaamaan Miikon kanssa saamaansa lasta Ristoa ja käymään normaalisti töissä ja kaupassa. Ruusu oli iloinen että Miro oli nyt muuttunut mies ja heidän parisuhteensa pääsi uudenlaiseen kukoistukseen! Ainoa haittapuoli olivat jaloissa pyörivät koirat, sillä Ruusu ei edelleenkään ollut eläinten ystävä ja nyt talo oli täynnä nelijalkasia otuksia..!
Ruusu pääsi politiikkauran huipulle, ja Risto juoksi heti bussista päästyään antamaan äidille onnitteluhalin! Miro oli katkera poliisivoimille kun hänet oli irtisanottu virastaan Miikon kirjoittaman artikkelin takia, ja siksipä mies suostutteli Ruusua aloittamaan rikollistyöt, jotta tämä voisi kostaa miehen puolesta poliiseille. Uusi työnkuva vaati Ruusulta paljon uusia taitoja, mutta mitäpä hän ei tekisi rakkaansa eteen? Riikka rohkeni viimein tekemään aloitteen ja kertoi ihastukselleen Jarkolle tunteistaan, ja tytön sydän oli pakahtua onnesta kun Jarkko vastasi tuntevansa samoin. Roosa yritti vuorostaan tehdä tuttavuutta Jarkon siskon kanssa, täytyihän sitä olla puheväleissä siskon poikaystävän perheen kanssa.
"Veljesi on huippu tyyppi!" Roosa ylisti, mutta hän ei ollut tietoinen siitä että Jarkko ja Kaija olivat tappeluväleissä, joten moiset puheet enemmän ärsyttivät pinkkipäätä.
Suuri jaloissa pyörivä koiralauma tuntui olevan jatkuvasti tiellä, eikä olohuoneessa pystynyt kulkemaan. Kaiken kukkuraksi lattiat lainehtivat koirien pissiessä joka paikkaan. Heitä ei edes pystynyt kouluttamaan sisäsiisteiksi, koska huone oli niin tukossa ettei käskyjä "mahtunut" suorittamaan. Tämä oli ongelma kaikille muille paitsi Mirolle, ja teinien valitellessa sotkua mies kehotti tyttöjä siivoamaan jos kerta häiritsi. Mutta jos sotkun lähteelle ei tee mitään, on siivoaminen vain väliaikainen ratkaisu... Jeppe ja Eve nukkuvat niin somasti vieretysten! Koiranpentukasvattamon ja kulkueläinkamujen myötä Miron elämäntavoite on jo puolessa välissä!
Kuten juonipaljastuskuvistakin näkee seuraavassa osassa on hieman kerrontaa siitä, mitä Ruusu puuhasteli sillä aikaa kun Miro hääti hänet muualle. Eli sama juonikuvio tavallaan toistuu hieman eri näkövinkkelistä. Mutta siitä tosiaan ensi kerralla lisää. ,-)
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti