Veijari, osa 111: Kaukana täydellisyydestä

Toivottavasti Veijareiden vanhat lukijat ovat löytäneet tiensä tänne uuden blogin puolelle, sillä luvassa on jälleen Veijareiden menoa! Linkit aiempiin osiin löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien tahdissa:
Marco Mengoni - Evitiamoci --- Hurts - Nothing Will Be Bigger Than Us --- Olavi Uusivirta - Me ei kuolla koskaan --- Eric Saade - Coming Home --- AJ McLean - Mr. A --- Howie D - Way To Your Heart --- Roman Lob - Standing Still --- AJ McLean - Have It All --- Måns Zelmerlöw - Fade Away --- Eric Saade - Still Loving It --- Good Charlotte - Keep Your Hands Off My Girl --- Chris Mann - L.O.V.E. --- Sergey Lazarev - Breaking Away --- Backstreet Boys - Figured You Out



Ajan kuluessa Jimi alkoi sopeutua uuteen asumisympäristöönsä aina vain paremmin. Koulussa meni hyvin ja Jimi oli saanut luokaltaan useita kavereita. Läksyt aiheuttivat joskus pojalle päänvaivaa, mutta tämä ei huolinut Hannan apua. Jimi ei edelleenkään tullut kovin hyvin toimeen adoptioäitinsä kanssa.


Vanhemmat ajattelivat Jimin tykkäävän lemmikkikaverista, ja eräs sukulainen tarjosikin heille yhtä vähän aikaa sitten kasvaneista kissanpennuista. Niinpä raidallinen Purrfect-Perfect liittyi perheeseen. Jimi ei kuitenkaan ollut kissasta kovin innoissaan, sillä hän oli entisessä kodissaan tottunut koiriin, mutta Hannan koira-allergian takia pojan haavetta ei voitu toteuttaa. Siinä oli taas yksi syy Jimille vihata uutta äitiään.

Lassen kanssa Jimi tuli kuitenkin hyvin toimeen, ja poika riensi aina halaamaan juuri töistä kotiin saapunutta isäänsä. Lassea oli jotenkin helpompi lähestyä ja koska Lasse antoi helpommin periksi asioissa kääntyi Jimi aina isänsä puoleen kun toivoi jotakin. Sääli että Lasse oli kaikki päivät töissä ja Jimi joutui viettämään päivät kotona äitinsä kanssa.

Peleistä kiinnostunut Jimi oli saanut manguttua itselleen jo melkoisen pelikokoelman. Taloon oli pojan pyynnöstä hankittu erilaisia pelikoneita ja flippereitä puhumattakaan laajasta tietokone- ja konsolipeli kokoelmasta. Näppäräsorminen Jimi yllätti taidoillaan hänen peliään seuraamaan jääneitä simejä tehdessään upeita voltteja ja hyppyjä lumilautailupelissä.

"Pitääköhän Jimi ideasta?" Hanna epäili.
"Aivan varmasti", Lasse vakuutteli ja tarttui vaimoaan käsistä kiinni rohkaistakseen tätä.
"Enpä tiedä... Jimi torjuu usein kaikki minun keksimäni jutut", Hanna huokaisi.

"Puhutteko te minusta?" Jimi uteli kuultuaan nimensä mainittavan vanhempien keskustelussa. Lasse katsahti vaimoonsa rohkaisevasti, jolloin nainen tiedotti varanneensa heille perheloman Twikkii-saarille.
"Eikö olekin hieno idea?" Lasse kysyi kun Jimi ei ollut sanonut vielä mitään.
"Koska lähdetään?" Jimi uteli innostusta äänessään. Hanna iloitsi onnistuttuaan kerrankin ilahduttamaan poikaa.

Seuraavana aamuna koko perhe sulloutui lentokenttätaksin kyytiin. Jimi istui jo autossa Lassen lastatessa matkalaukkuja auton takakonttiin, ja Hanna puolestaan ohjeisti Purrfect-Perfectiä loman ajaksi hoitamaan tulletta lastenhoitajaa.

Ikuisuudelta tuntuneen lentomatkan jälkeen perhe oli viimein saapunut hotellilleen. Lasse meni ensitöikseen hoitamaan huonevaraukset kuntoon vastaanottotiskille, ja Hanna puolestaan purki hiki hatussa matkalaukkuja ulos taksista. Kotoa lähtiessä päälle puetut talvivaatteet olivat vähän liikaa trooppisella saarella.

Kun hotelliasiat oli saatu kuntoon päästiin viimein aloittamaan rentoutuminen. Hanna halusi päästä hierontaan, sillä epämukava lentokoneen penkki oli saanut hänen niskansa jumiin. Jimi ja Lasse menivät puolestaan testaamaan kuumaa lähdettä. Jimi katseli vettä aluksi hiukan epäillen, mutta otti sitten esimerkkiä isästään ja istahti nauttimaan lämpöisestä vedestä.

Lähteessä paikoillaan istuminen kävi pidemmän päälle tylsäksi, ja Jimi jättikin Lassen yksinään lillumaan lämpöiseen veteen löydettyään ikäistään seuraa. Paikallinen tyttö lupasi opettaa Jimille hula-tanssin ja erilaisia leikkejä ja poika oli innoissaan uudesta ystävästään.

"Jimi, tule maistamaan paikallisia herkkuja", hieronnasta saapunut Hanna kehotti. Pientä ruokakojua pitävä kokki oli valmistanut maukkaan aterian ja Hanna oli varma että Jimikin pitäisi siitä.
"Älä häiritse, minulla on nyt muuta tekemistä", Jimi torjui äitinsä ehdotuksen ja jatkoi leikkejä uuden tuttavuutensa kanssa.

Syötyään Hanna liittyi Lassen seuraan kuumaan lähteeseen ja kertoi äskeisestä välikohtauksesta.
"Luulin että Jimin suhtautuminen olisi muuttunut mutta hän torjuu yhä ehdotukseni", Hanna murehti.
"Anna pojalle aikaa. Mitäpä jos vain odottaisit että poika kääntyy omatoimisesti sinun puolellesi ilman että painostat häntä?" Lasse ehdotti.
"Mahtaakohan niin ikinä käydä? Jimi on asunut luonamme jo aika pitkään..." Hanna huomautti.

Hannan iloksi Jimi saapuikin hetken päästä pyytämään vanhemmiltaan rahaa ruokailua varten. Leikkimisessä oli tullut nälkä, ja Jimin leikkikaverin lähdettyä poika oli valmis kokeilemaan paikallisia ruokia jotka paljastuivatkin oikein herkullisiksi.

Ennen auringonlaskua perhe halusi käväistä vielä hiekkarannalla. Hannan ja Jimin ihot ehtivät palaa kun koko päivä oli vietettu auringossa. Jimiä ihon punoitus ei hätkähdyttänyt, mutta rusketuksesta haaveillut Hanna ei ilahtut poltettuaan ihonsa auringossa.

Illemmalla perhe siirtyi tutkimaan rannalla olevaa merirosvolaivan hylkyä joka oli turisteille avoin paikka. Huhujen mukaan laivalla asusti haamu, mutta Veijarit uskoivat moisen olevan vain jokin turistien houkuttelukikka.


Jimin tutkiessa kapteenin kajuuttaa Hanna ja Lasse saivat viettää rauhassa kahdenkeskistä aikaa. Hennot hyväilyt muuttuivat nopeasti kiihkeäksi muhinoinniksi eikä kumpikaan olisi malttanut odottaa paluuta hotellille jatkaakseen vielä pidemmälle.


Ennen hotellille paluuta käytiin kuitenkin vielä yhdellä retkellä. Reissu osoittautui kuitenkin ikäväksi, sillä kuoppaisella tiellä ajelu aiheutti kaikille pahoinvointia minkä seuraukset eivät olleet niin mukavat...

Viikonloppu tropiikissa hujahti hetkessä, ja nyt olisi aika palata kotiin. Ennen lähtöä Lasse teki vielä viime hetken siivouksia heidän hotellihuoneensa kylpytiloissa vaikka kyllähän hotellilla olisi oma siivoojakin ollut.

♦ Kasa