Mikaliini, osa 5: Epäonnea matkassa

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Mirolla ilmeni ongelmia koulun kanssa. Laiska poika ei jaksanut tehdä läksyjä, joten hän piilotti läksyvihkonsa koulusta tultuaan koiranpatjan taakse ja väitti vanhemmilleen tehneensä jo läksyt päästäkseen nopeammin leikkimään. Läksyt olisi kuitenkin kannattanut tehdä, sillä Miro huomasi jäävänsä nopeasti tunneilla muista luokkalaisistaan jälkeen, eikä hän kehdannut pyytää opettajalta apua tilanteeseensa.

Miro ei uskaltanut mainita läksypinostaan vanhemmillekaan, mutta salailu ei onnistunut enää sen jälkeen kun Miro kokeesta viitosen, ja opettaja soitti vanhemmille varoitellen pojan jäävän tällä menolla luokalle. Koko perhe oli järkyttynyt uutisista, mutta peliä ei oltu vielä menetetty. Mirka ja Miia alkoivat järjestää pikkuveljelleen tukiopetustuokioita.

Mikallakaan ei mennyt kovin hyvin töissä. Sotilasura ei ollut koskaan Mikalle mikään elämänkutsumus, vaan hän kävi töissä ainoastaan ansaitakseen rahaa. Innottomuus näkyi Mikan työpanoksessa, ja pomo sai lopulta tarpeekseen Mikan asenteesta ja kehotti tätä etsimään sellaisen työn joka häntä oikeasti kiinnostaisi. Potkut eivät kuitenkaan olleet Mikalle maailmanloppu, sillä perheen rahatilanne oli sen verran hyvässä kunnossa ettei hänen välttämättä tarvitsisi palata työelämään ainakaan ihan heti.

Näiden epäonnistumisien jälkeen on ilo saada jotain positiivistakin aikaiseksi. Miika sädehti ylpeänä paikallisen musiikkiseuran jäsenen pistäydyttyä Mikaliineille kylään. Hän oli ihastunut Miikan soittotaitoihin vierailtuaan Miikan koulun juhlakonsertissa, ja hän oli halunnut tulla kehumaan lahjakasta poikaa henkilökohtaisesti. Miika sai palkinnoksi hienon musiikkikunniataulun seuran johtajan nimikirjoituksella.

Miron selvittyä niukin naukin seuraavalle luokalle halusi Karo pitää pojan kaidalla tiellä jatkossakin, joten hän laati Mirolle päiväohjelman, johon kuului läksyjen tekeminen heti koulusta tulon jälkeen, lisää opiskelua ja liikuntaa. Karo valvoi Miron työskentelyä pitääkseen huolen siitä että poika noudatti päiväohjelmaansa. Tiukat säännöt harmittivat vapaudesta nauttivaa poikaa, mutta Miro oli iloinen siitä ettei hän ollut enää yksin koulu-ongelma-asiansa kanssa ja sai siihen apua.

Jälleen on aika juhlia! Näistä tulikin oikein tuplasynttärit, sillä kasvamassa ovat Miro sekä Karon sylissä oleva Miiko. Vieraat kokoontuivat seuraamaan Miron kynttilöiden puhallusta, ja poika tuijotteli ujosti kengänkärkiään jännittäessä, saisiko kaikki kakun kynttilät sammuksiin yhdellä puhalluksella. Miiko sai puolestaan kasvaa kaikessa rauhassa ilman yleisöä.

Seuraavana aamuna keittiöön ensimmäisinä saapuneita Mikaa ja Karoa odotti valtava kaaos. Eilisten juhlien jäljiltä keittiöön oli jäänyt kamala sotku kun lautasia oli levitelty pitkin lattioita. Mikalle nälkä oli suurempi ongelma kuin sotkuinen ympäristö, joten hän istahti pöydän ääreen aamiaisensa kanssa, mutta Karo noukki muutaman lautasen ennen kuin alkoi tehdä itselleen räiskäleitä.


Mirkan ja Pekon päivittäiset aamukohtaamiset jatkuvat entistä läheisemmissä hetkissä. Mirka ei ennättänyt aina edes pukeutumaan sännättyään tervehtimään poikaa, mutta Pekko vakuutti tytön olevan kaunis laittautumattomana pyjamassakin, mikä nostatti leveän hymyn Mirkan huulille. Mirka olisi kovasti tahtonut pyytää Pekkoa joskus koulun jälkeen treffeille, mutta jostain syystä hän ei rohjennut milloinkaan kysyä pojan numeroa.

Mirka taisi elää ihastumisensa takia hieman liian korkealla pilvilinnoissaan, sillä tytön keskittymiskyky ei ollut parhain työpaikalla. Vihainen pomo sanoi tytölle suorat sanat kun vanhusten avustajana työskentelevä Mirka oli vahingossa sotkenut kahden potilaan lääkkeet, ja virheestä seurasi välittömät potkut. Lääketiede ei ollut Mirkan unelma-ala, mutta potkujen myötä Mirka alkoi stressata ennättäisikö saavuttaa urastipendin ajoissa.

Ikuisen nuoruuden havitteleminen ei ole aina niin helppoa elämänlitkusta huolimatta. Laitoin epähuomiossa Karon juomaan elämäneliksiiriä liian alhaisilla tavoitepisteillä, ja nuortumisen sijasta Karo ikääntyikin lisää. Onneksi ei sentään oltu liian lähellä vanhuuspäiviä että Karo olisi mummostunut samantien, mutta nyt täytyy kyllä kiireesti toteuttaa muutama toive ennen kuin juodaan uudestaan.

Miia oli kiinnostunut eläinten kouluttamisesta työntekijöiksi, ja hän ottikin heti käsittelyynsä perheen Jake-koiran. Ei kulunut kauaa kun talouteen oli jo adoptoitu toinenkin koira käymään töissä, ja näin vaalea Nanna-koiruli liittyi perheeseen. Miialle riitti aluksi nämä kaksi koiraa, mutta hänellä oli kuitenkin haaveena saattaa menestyksekkääseen työelämään ainakin kuusi lemmikkiä elämänsä aikana.

Miro oli saavuttanut teini-iän ja päässyt onnistuneesti siirtymään yläkouluun jopa ihan kelvollisin arvosanoin, mutta mikään kympin oppilas hän ei vieläkään ollut. Läksytkin sujuivat Mirolta jo paljon paremmin, mutta hän tykkäsi lyöttäytyä yhteen vanhempien sisarustensa kanssa joilta saattoi kysyä apua tarvittaessa. Miro olikin vähän huolissaan miten läksyt hoituisivat Mirkan lähdettyä yliopistoon, sillä isosisko oli ollut hänelle suureksi avuksi koulu-ongelmien selättämisessä.

Aika riensi ja perheeseen syntyi yhdeksäs vauva, joka nimettiin Miraksi, ja aivan hujauksessa Mira ennätti kasvaa jo taaperon mittoihin. Voisi luulla että vanhemmat alkavat väsyä opettamaan kerta toisensa jälkeen taaperoille niitä samoja asioita uudelleen ja uudelleen, mutta Karo nautti saadessaan viettää aikaa lastensa kanssa. Tuntui jopa jollain tapaa haikealta tietää, että Miran jälkeen pääsisi opettamaan enää yhdelle pienokaiselle elämän ensiaskelia.

Miia ennätti saamaan Jaken ja Nannan urat sen verran hyviin vaiheisiin, että hän pääsi adoptoimaan jo kolmannen koiran. Uusi hauvatulokas on nimeltään Taka. Koirien urakehityksen lisäksi myös muilla oli työasioita hoidettavana: Mirka nimittäin onnistui pääsemään uusiin töihin, ja hän toivoi todella saavansa tarpeeksi ylennyksiä kasaan saadakseen pitää urastipendinsä.

Välillä muilla perheenjäsenillä meinasi mennä hermot Miiaan, sillä vaikka tämä hoitikin huolella  temppujen opettamisen koirilleen jäi tarpeiden huomiointi muiden vastuulle. Mirkaa suututti kun Taka karkaili jatkuvasti kylpyammeesta kesken pesuhetken ja kasteli samalla koko kylpyhuoneen lattian.

Mirkan muutto kampukselle oli käsillä, ja vaikka hän ei ehtinyt urastipendiä saavuttaakaan sai tyttö kasaan kaksi muuta stipendiä koulumenestyksestä ja taitopisteistä. Mirka ei kuitenkaan ollut valmis lähtemään yliopistolle ennen kuin hän olisi jutellut Pekon kanssa asiasta. Mirka pyysi Pekkoa lähtemään samalle kampukselle opiskelemaan, ja asia sopi Pekolle oikein hyvin. Pihapensaita saksiva Karo kuunteli nuorten keskustelua ja oli iloinen siitä että Mirka oli vaikutti löytäneen vakituisen kumppanin.

Pian Mirkan lähtöpäivä koitti, ja hän halusi viettää viimeiset teinihetkensä sisaruksiensa kanssa. Erityisesti Miika tulisi kaipaamaan isosiskoaan, sillä näillä kahdella oli ollut aamuisin tapana laulaa yhdessä duetto ennen kuin Mirkan on täytynyt sännätä ulos tapaamaan postipoikaansa. Mirka lohdutti veljeään lupaamalla, että sitten kun tämäkin saapuisi yliopistolle voisivat he taas harrastaa musiikkiasioitaan yhdessä.

Miia oli jättänyt koirat hetkeksi taka-alalle, sillä nyt tämä teini oli alkanut kiinnostua enemmän luokallaan olevista pojista. Miialla oli kaverina useampikin Koululol-perheen poika, mutta näiden koulusta valmistumisajankohta ei ollut varma, joten Miia ei halunnut alkaa tapailemaan näitä. Lopulta tyttö iskikin silmänsä Aarto-nimiseen poikaan, mutta hän ei oikein tiennyt miten rohkenisi juttusille ihastuksensa kanssa.

Loppusuoralla ollaan, Karo on nyt kymmenettä kertaa raskaana! Vaikka raskauteen liittyikin ikävää pahoinvointia ja selkäkipuja jäivät ne helposti raskauden hyvien puolien varjoon, kuten vauvan ottaessa ensimmäisiä kertoja kontaktia äitiinsä potkujen avulla. Näitä raskausajan iloja tulisi ikävä, mutta Karo odotti myös innolla töihin paluuta ja uranhuipun saavuttamista, joihin pystyisi keskittämään kaiken energian vauvan synnyttyä.

Mira-taaperon syntymäpäiväjuhlista kehkeytyi oikeat teinibileet Miian ja Miron kutsuttua paikalle luokkakavereitaan. Synttärisankari oli kasvunsa jälkeen vähän hämillään itseään vanhemmista juhlavieraista eikä Mira uskaltautunut mennä kenenkään juttusille. Onneksi kynttilöiden puhaltamisen jälkeen vieraiden huomio siirtyi muualle ja Mira pystyi pakoilemaan hälinää rauhassa.

Vasta vieraiden lähdön jälkeen talouden nuorimmat lapset Miiko ja Mira rohkenivat astua keittiön puolelle syömään vierailta yli jääneitä herkkuja. Kokkausvuorossa ollut Miia kummasteli minne pikkusisko oli juhlien ajaksi piiloutunut. Mira mutisi sipsien rouskuessa hänen suussaan ettei oikein viihtynyt huomion keskipisteenä mitä puolestaan bileitä rakastavan Miian oli vaikea ymmärtää.

Mira osoittautui varsin itsenäiseksi lapseksi, eikä hän kaivannut seuraa edes shakkiin, vaan tytöstä oli hauskempi kontrolloida itse sekä mustia että valkoisia nappuloita ja päättää itse kumman värin veisi pelissä voittoon. Miia jatkoi koirien kouluttamista, ja hän oli huomannut useamman lemmikin urakehityksen ylläpitämisen olevan haastavaa jos kaikki koirat olivat sellaisessa pisteessä että heille piti opettaa uusia temppuja.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa