maanantai 26. syyskuuta 2022

Mikaliini, osa 25: Vanhempien vanhat säädöt

Mikaliiniviikko käynnistyy! Mikan nimipäivien kunniaksi joka päivä tällä viikolla julkaistaan uutta luettavaa Mikaliineille! Perijäperheen lisäksi pääsette perehtymään myös neljännen sukupolven meininkeihin. .-)

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä

 
Perijän makuuhuoneeseen sijoitettu unikoppa tuntuu olevan perheen kaikkien eläinten suosikkipaikka, ja mikäli patja oli varattu piti eläinten silti käpertyä lattialle kyseisen makuualustan läheisyyteen nokosille. Edes patjan likaantuminen ei tunnu olevan lemmikeille ongelma..
 
Aadan ensimmäinen koulupäivä koitti, ja tyttö tanssahteli leveästi hymyillen olohuoneen poikki Mikan ja Miian laulaman karaokebiisin tahdissa kiiruhtaessaan pihalla odottavan koulubussin kyytiin. Miia hymyili tyttärelleen laulamisen ohessa ja Mika näytti lapselle peukkua. Aadan innostuneisuus enteili hyvää alkua hänen koulutielleen suuntaamiselle.
 
Mikan "kolme lasta valmistuu yliopistosta" toteutui triplasti ja vielä yksi kerta siihen kaupan päälle, ja hänen seuraava kiinnostuksensa koski toimittajan työtä. Työnhaku tuotti yllättävän nopeasti tulosta, ja Mika pääsi pitkästä aikaa istahtamaan pinkin silmäteränsä kyytiin huristellessaan omalla autolla töihin.
 
Karo ei sen sijaan haikaillut töihin palaamisen pariin vaan käytti mieluummin raskausajoilta kertyneitä lomapäiviä kotosalla puuhastellen. Puutarhan hoito on siinä mielessä kätevä harrastus, että aina kevään saapuessa saa uuden mahdollisuuden aloittaa puuhtaalta pöydältä kasvien kasvatusten parissa. Mitä sitten vaikka viime syksynä kasvimaalta löytyi pelkkiä pystyyn kuivuneita kasveja, tällä kertaa olisi takuulla parempi tuuri. Ainakin istutukset saavat tällä kertaa runsaasti vettä, kun sekä sade että Karo kastelevat kasvimaata samaan aikaan.
 
Lemmikin menettäminen on aina surullinen tapahtuma - varsinkin jos se haittaa elämäntavoitteen edistymistä.
"Hyvästi, uskollinen urakoira", Miia lausui seuratessaan Nannan asiointia Viikatemiehen kanssa. Myös Nannan pentu Nake saapui seuraamaan äitinsä kuolemaa ja kajautti ilmoille onnettoman suru-ulvahduksen.
 
Pian Nannan paikalla oli enää kylmä hautakivi jäljellä. Miia seisoi hetken aikaa hiljaa sateessa ja antoi pyjamansa kastua, mutta sitten hän kokosi itsensä ja määräsi äitinsä hautapaikkaa nuuskimaan unohtuneen Naken treenaamaan urataitoja. Karo oli saanut istutuksensa kasteltua ja siirtynyt kasvimaalta jatkamaan luontoharrasteluaan ötököitä pyydystämällä.
 
 
Vaikka Mikaliineilla oli ajan saatossa totuttu näkemään enimmäkseen koiria lemmikkeinä, piti Karo enemmän kissoista, ja Penasta muodostui hetkessä hänen lellikkinsä. Muihin eläimiin verratessa Penalla oli omia erityisoikeuksia, hän sai esimerkiksi kiipeillä rauhassa huonekaluille, ja torujen sijasta hänet palkittiin silityksillä. Helli kisua<3 Kukapa nyt ei haluaisi kissakaveria viereensä telkkaria katsellessa tai yöksi sängyn jalkopäähän kehräämään? 
 
Jotenkin hauska kun Mika on niin hyvää pataa Hullujen huone -perheen kanssa, Pellervo oli jo ennestään hänen ystävänsä, ja nyt hän tutustui töiden kautta Juuliaan. Aada on puolestaan löytänyt uuden karvaisen kaverin, kulkukoira Ridu sopisi ulkonäkönsä puolesta niin hyvin osaksi Mikaliinien muuta koiraporukkaa että pitäisi varmaan koittaa houkutella koiraa jäämään tänne asumaan!

Tassu oli jäänyt hieman siskoaan Jassua jälkeen ikääntymisessä ja kasvoi vasta nyt täysiin mittoihinsa. Kuten ennenkin oli Miia heti valmiina liittämään uuden työkykyisen lemmikin töihin ja alkoi kouluttaa Tassua välittömästi. Nannan kuoltua Miia ymmärsi, että eläinten elinaika oli lyhyt eikä hän voinut turhia vitkastella. 
Aada pinnisteli keskittymisensä äärimmilleen yrittäessään saada läksyt illalla valmiiksi, mutta kun silmät alkoivat lupsua kiinni piti tytön luovuttaa suosiolla. Tekemättömät tehtävät vaivasivat hieman, mutta kömpiessään sänkyynsä Aada suunnitteli heräävänsä aamulla aikaisin jatkamaan läksyt loppuun ennen kuin lösähti tyynynsä päälle ja nukahti välittömästi.
 
Helppohan illalla on luvata heräävänsä aikaisin, todellisuus sitten toinen aamun valjetessa... Aina eläimet etusijalle laittava Miia kumartui siistimään lemmikkien makuualustaa ja huomasi samassa Aadan kirjoittelevan jotakin vihkoonsa.
"Aada, sinunhan pitäisi olla jo koulussa!" Miia päivitteli, sillä kello oli jo yli yhdeksän.
"Anteeksi, minulla oli läksyt kesken ja halusin tehdä ne loppuun", Aada puolustautui.
 
"Tekemättömät kotitehtävät ovat paljon pienempi paha kuin koulusta myöhästyminen! Hyppäähän äkkiä auton kyytiin niin vien sinut kouluun", Miia hoputti, ja Aada teki työtä käskettynä. Kesken jääneet tehtävät vaivasivat yhä lapsen mieltä, mutta kai asia oli sitten niin kuin äiti sanoi eikä puoliksi tehdyistä läksyistä tulisi pahoja haittavaikutuksia. Miia lähti niin kiireessä ettei tajunnut edes vaihtaa yllänsä olevaa pyjamaa arkisiin vaatteisiinsa.
 
Piha ja puutarha oli muuten siistitty, mutta terassi oli yhä täynnä harrastuslehtiä ja Karon kirjoittamia omaelämänkertaromaaneja. Mika keräsi harrastuslehdet tavaraluetteloonsa ja ryhtyi sitten kanniskelemaan Karon kirjoja hyllyyn. Hänen ensimmäinen poimimansa kirja oli kuitenkin omituisen huomiota herättävä: Vaaleanpunaisen kirjan kansikuvassa olivat rakastavaiset, ja teos kantoi epäilyttävää nimeä "Perhe-elämän jälkeinen salainen romanssi".
 
Uteliaisuus vei voiton, ja Mika istahti selailemaan opusta. Kirjassa Karo kertoi tylsistyneensä tavanomaiseen perhe-elämään, ja kun kaikki lapset olivat lähteneet opiskelemaan oli Karo tavannut miehen, jonka luona hän oli ollut noin vuoden verran. Mika muisti Karon aiemmat kirjamessut ja sitä seuranneen kiertueen, ja sen ajankohta kävi yksiin kirjan tapahtumien kanssa. Mikalle valkeni, ettei Karo ollut kaupittelemassa kirjaansa, vaan vietti vuoden salarakkaansa kanssa!
 
Mika ei voinut sivuuttaa lukemaansa, vaan asia otettiin heti puheeksi Karon kanssa.
"Luin elämänkertasi viimeisimmän osan ja tiedän kaiken. Miten saatoit?" Mika tivasi suu mutrussa. Karo kirosi laiskuuttaan kun ei ollut tajunnut piilottaa kyseistä kirjaa heti sen saavuttua, ja nyt Mika oli saanut tietää totuuden.
"Minä... kaipasin lastemme kasvun jälkeen lisää pikkuisia elämääni, ja sitten eräs tapaamani mies kertoi tarvitsevansa apua lastenhankintaan, ja päätin tarjoutua hommaan", Karo selitti.
 
"Hetkonen, sattuiko kyseessä olemaan joku Koululol-perheen entinen opiskelija?" Mika kysyi yhtäkkiä.
"Kyllä, kuinka sinä tiedät siitä?" Karo hämmentyi.
"Koska minäkin autoin erästä Koululollin naista lastenhankinnassa", Mika tunnusti.
"Sehän tarkoittaa, että olemme molemmat pettäneet toisiamme ja vieläpä samassa paikassa!" Karo summasi.
"Niinpä, ihme kun emme kohdanneet toisiamme jo siellä samaan aikaan", Mika ihmetteli. Koska kumpikin oli toiminut samalla tavalla, eivät he voineet syyllistää toisiaan uskottomuudesta, ja juttu päätettiin painaa villasella ja jatkaa eloa normaaliin malliin. .-D
 
Tekemättömien läksykirjojen pino kasvoi päivä päivältä ja Aadaa huolestutti, sillä hän huomasi jäävänsä myös tunnilla jälkeen ja oppimisvaikeudet alkoivat näkyä numeroiden laskemisena. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mainita asiasta mitään kotona, äitihän oli sanonut ettei se ollut niin vakavaa jos tehtäviä jäi joskus tekemättä. Niinpä avun pyytämisen sijasta Aada kätki läksynsä maton alle, jolloin äiti tai isovanhemmat eivät osaisi epäillä mitään.
 
Silloin kun Miia kaipasi taukoa lemmikkien koulutuksesta järjestyi puhelimen kautta treffiseuralaisia. Tällä hetkellä hän pyrki hankkimaan mahdollisimman monta eri muhinointikumppania, ja miehet vaihtuivat naisen kainalossa tiuhaan tahtiin. Tavallisesti Miia ei tavannut samoja miehiä toistamiseen, mutta muistot Jaskasta eivät jättäneet häntä rauhaan silloinkaan kun hänen edessään oli joku muu mies.

"Tassu, anna tassu", Aada pyysi ojentaen kätensä, ja hetkessä koira laski käpälänsä tytön kädelle. Kyllä, piti ikuistaa hetki kun Aada toteutti "Komenna Tassu antamaan tassua" -toiveensa. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti