Mikaliini, osa 19: Miia sotkee suhteita

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Mira saapui yhdessä poikaystävänsä Aarton kanssa kampukselle. Vaikka taivas oli pilvessä kareili Miran huulilla aurinkoinen hymy, sillä hän oli innoissaan tulevista opinnoista.

Pariskunta riensi varaamaan huoneet itselleen, ja kummallekin oli tarjolla huone samasta kerroksesta.
"Sääli että Miian huone on tässä välissä, olisi ollut hauskempi jos olisimme saaneet vierekkäiset huoneet", Mira harmitteli. Mira kertoi suuntaavansa heti kirjastoon selailemaan uusia oppikirjoja, mutta Aarto halusi ottaa rennommin ensimmäisen päivänsä kampuksella. Hän huomasi raollaan olevasta ovesta että hänen huonenaapurillaan oli komea rumpusetti, ja musiikki-intoilijana mies päätti käydä kysymässä Miialta pääsisikö vähän testaamaan lyömäsoitinta.

Aarto löysi Miian asuntolan taukotilasta lukemassa tenttikirjaa. Mies asteli Miian viereen ja rykäisi kuuluvasti, jolloin Miia kohotti katseensa ylös. Miian tunnistaessa tulijan aika tuntui pysähtyneen hetkeksi. Siinä hänen edessään seisoi hänen teiniaikojen ihastuksensa Aarto, jolle Miia ei nuorempana rohjennut kertoa tunteistaan.
"Huomasin että huoneessasi on rumpusetti, sopiiko jos menen hetkeksi aikaa soittelemaan?" Aarto kysyi, ja jälleennäkemisestä yllättynyt Miia sai juuri ja juuri kakistettua ilmoille myöntävän vastauksen.

Saatuaan luvan Aarto riensi rumpuja kohti Miian jäädessä tuijottamaan miehen loittonevaa selkää. Vaikka hän seurusteli nyt Remukan kanssa ja tapaili välillä salaa maskottipoikaa tuntuivat nämä suhteet yhtäkkiä täysin merkityksettömältä Aarton vallatessa naisen ajatukset. Miia oli luullut päässeensä vuosien saatossa yli ihastuksestaan, mutta Aarton kanssa vaihdettu lyhyt katsekontakti sai hänen polvensa veteliksi. Lukemisesta ei tullut enää mitään, joten Miia palautti kirjan takaisin hyllyyn ja lähti Aarton perään.

Aarto paukutteli rumpuja, ja Miia päätti istahtaa sängylleen kuuntelemaan esitystä. Aarto oli lahjakas, ja hänen soittotaitonsa tekivat Miiaan entistä suuremman vaikutuksen, sillä hänkin oli musiikinystävä. Rumpusoolonsa päätteeksi Aarto nousi nopeasti ylös.
"Ei auta, täytyy lähteä tekemään opiskelijan velvoitteita ja ilmoittautua kursseille", Aarto huokaisi. Miia ei kuitenkaan halunnut antaa Aarton lähteä luotaan.

Miia tarttui Aartoa kädestä kiskaisten miehen itseään vasten ja suuteli tätä intohimoisesti. Suudelman aikana Miian valtasi valtava tunnekuohu, sillä Aarto oli aina ollut hänelle jotain saavuttamatonta, mutta nyt mies oli hänen käsivarsillaan eikä Miia olisi halunnut päästää irti. Aarto kiersi kätensä hetken mielijohteesta naisen niskan taakse, mutta tajutessaan mitä oikein oli tekemässä hän irrottautui Miian otteesta.
"Miia, emme voi tehdä näin, minä seurustelen siskosi kanssa", Aarto huomautti.

"Minä vain... anteeksi", Miia ei saanut muuta sanotuksi. Nainen pakeni paikalta juoksujalkaa naistenvessaa kohti voidakseen olla hetken rauhassa. Hänen sydämensä tykytti edelleen voimakkaasti rintaa vasten, ja vaikka tunnepuoli olisi halunnut hänen jäävän Aarton seuraan pakotti järki Miiaa perääntymään. Vessojen luona hän oli törmätä veljeensä Miikoon joka poistui juuri miestenvessan puolelta. Miiko seurasi siskonsa säntäilyä kummissaan.

Miian käytös kummastutti Miikoa, ja tämä päätti ottaa siskonsa puhutteluun seuraavana aamuna kysyäkseen mikä tätä oikein vaivasi. Miia katsoi parhaaksi selittää veljelleen eilisen tapahtumat.
"Hulluko sinä olet, käyt noin vain käsiksi siskosi mieheen!" Miiko kauhisteli.
"Mutta minä ihastuin Aartoon ensin", Miia yritti puolustautua vaikka selitys kuulosti hänen omaankin korvaansa kömpelöltä. Miian olisi vain hyväksyttävä tilanne, sillä vaikka hän Aartosta välittikin ei hän halunnut pilata siskonsa seurustelusuhdetta.

Miro ja Ruusu aloittivat neljännen opintovuotensa ihan leppoisissa merkeissä. Vaikka pariskunnalla oli aluksi ollut stressiä opinnoissa menestymisen suhteen oltiin nyt jo voiton puolella, ja aiemmat onnistumiset valoivat heille uskoa tulevaan. Tietysti viimeiseen vuoteen sisältyi tärkeitä tenttejä, lopputöitä ja tutkintoja, mutta kaksikko uskoi selviävänsä kaikista haasteista. Vaikka Mirolla ja Ruusulla oli eri pääaineet tykkäsivät he opiskella yhdessä aina kun se vain oli mahdollista, ja logiikka oli kummankin uria (poliisi-politiikka) yhdistävä taito.

Suudelmasta oli kulunut jo useampi päivä, eikä Miia ollut puhunut sen jälkeen Aartolle saati siskollensakaan, mutta näiden kahden kuhertelusta päätellen Mira ei tiennyt poikaystävänsä syrjähypystä mitään. Miia ei tiennyt pitäisikö hänen tunnustaa tekonsa siskolleen vai antaa asian olla.
"Miro, mitä tekisit jos joku veljistäsi olisi ihastunut Ruusuun?" Miia kysäisi ohimennen veljeltään.
"Miksi sinä tuollaista kysyt, oletko huomannut jotain aiheeseen liittyvää?" Miro hämmentyi.
"E-en, unohda koko juttu", Miia mutisi ja riensi hyllystä noutamansa kirjan kanssa omaan huoneeseensa.

Miro ei tiennyt Miian kysymyksen liittyneen Miian ja Aarton tilanteeseen vaan luuli sitä vihjeeksi jostakin, ja sen jälkeen hän alkoi pitää silmällä entistä tarkemmin kenen kanssa Ruusu vietti aikaa. Miron saapuessa illalla luennoltaan hän huomasi Ruusun ja Miikon juttelemassa toisilleen, ja hälyytyskellot alkoivat välittömästi soida, Miia oli varmasti tarkoittanut tätä vihjailullaan.

Miro pyysi tyttöystäväänsä mukaansa ulos voidakseen jutella tälle rauhassa.
"Mistäs te äsken juttelitte Miikon kanssa?" Miro vaati saada tietää.
"Eipä mistään ihmeellisestä, ihan perusjuttuja opinnoista ja muista kampuksen tapahtumista", Ruusu selitti.
"En halua että vietät jatkossa aikaa Miikon kanssa, onko selvä?" Miro sanoi sormi ojossa. Ruusu kummasteli poikaystävänsä outoa sääntöä, tuntui epäreilulta että Miro saneli kenen kanssa hänellä olisi oikeus viettää aikaa. Vieressä räppäämässä ollut Miia kuuli ohimennen keskustelun ja arvasi Miron vainoharhaisuuden johtuneen heidän aiemmasta keskustelustaan. Miiasta tuntui että hän sotkisi tällä menolla kaikkien sisarustensa seurusteluasiat.

Iltapalalla ollessa Ruusu huomasi harmikseen Miikon lähestyvän hänen pöytäänsä. Hän ei uskaltanut vastustaa Miron käskyä, joten Miiko olisi häädettävä pois.
"Haluaisin syödä yksin", Ruusu sanoi katsomatta Miikoa silmiin.
"Onko kaikki hyvin?" Miiko kysyi huomattuaan Ruusun oudon käytöksen.
"Miro kielsi viettämästä aikaa kanssasi. Hän epäilee että välillämme on jotain", Ruusu selitti.
"Mutta tuohan on ihan vainoharhaista, mehän olemme vain ystäviä", Miiko huomautti. Kun Ruusu ei keksinyt muutakaan hän jätti ruokansa kesken ja säntäsi pois huoneesta.

Ruusu alkoi vältellä varmuuden vuoksi muitakin miespuolisia kavereitaan, sillä hän pelkäsi Miron pahastuvan siitäkin. Kerran hän sattui törmäämään asuntolan käytävällä vanhaan työkaveriinsa Jaska Ruutilaan, jota hän ei ollut nähnyt sitten lukion abivuoden. Kumpikin oli työskennellyt samassa hampurilaisravintolassa. Jaska olisi mielellään vaihtanut kuulumisia vanhan ystävänsä kanssa, mutta valitettavasti Ruusu liukeni paikalta melko pian omaan huoneeseensa.

Mira sai kutsua poikaystäänsä nimeltä useamman kerran ennen kuin mietteisiinsä uppoutunut Aarto havaitsi Miran puhuvan hänelle.
"Kuulithan sinä lopulta. Onko se tenttikirja niin kiinnostava että unohdat kaiken muun ympäriltäsi?" Mira hymähti.
"Ymmmh, jotain semmoista", Aarto mutisi vastaukseksi. Oikeasti mies mietti kampukselle saapumispäivänä tapahtunutta suudelmaa Miian kanssa. Aarto oli vähän hämillään, sillä he eivät olleet keskustelleet Miian kanssa tapahtuman jälkeen, ja nyt asia oli jäänyt vaivaamaan häntä.

Miia oli tapansa mukaan kävelemässä katse maahan painautuneena Aarton ohi, mutta tällä kertaa mies pysäytti hänet.
"Miia, meidän täytyy puhua", Aarto vaati. Miian olisi tehnyt mieli juosta karkuun ja samaan aikaan hän olisi halunnut rutistaa miehen itseään vasten. Hän ei kuitenkaan toteuttanut kumpaakaan suunnitelmaansa, vaan jäi seisomaan paikoilleen.
"Minun ei olisi pitänyt suudella sinua. Olin vain iloinen jälleennäkemisestämme, ja..." Miia vaikeni loppua kohden. Hän oli jo paljastaa olleensa ihastunut Aartoon teinivuosista asti, mutta sanat tarkertuivat jälleen kerran kurkkuun. Ehkä olisi parempi pitää asia salassa, Aartohan seurusteli nyt Miran kanssa.
"Minun puolesta voidaan unohtaa koko asia", Aarto päätti.

"Kunpa unohtaminen olisikin niin helppoa..." Miia mietti itsekseen vielä useita päiviä heidän keskustelunsa jälkeen Aarton sanoja.
"Sanoitko jotain?" Mira kysyi kuullessaan Miian mutisevan jotain itsekseen kävellessään ohi.
"Äh en, ajattelin vain ääneen", Miia sanoi ja kipitti nopeasti suihkutiloja kohti. Mira katsoi siskonsa menoa. Miia oli ollut häntä kohtaan todella etäinen siitä lähtien kun Mira oli muuttanut asuntolaan. Eiväthän he olleet ikäeron takia koskaan mitään läheisimpiä ystävyksiä olleetkaan, mutta Miia vietti selvästi vähemmän aikaa hänen seurassaan kuin asuntolassa olevien veljien kanssa, ja Mira mietti miksi Miia vältteli häntä.

Vanhempia tuli kutsuttua kylään aina silloin tällöin, ja ihan parasta oli jos mukaan otettiin perheen lemmikkikoiria joita oli mukava silitellä.
"Eikö äiti tullutkaan?" Miro ihmetteli nähdessään pihalla ainoastaan Mikan ja Taka-koiran.
"Ei, Karo on ollut poissa kotoa jo jonkin aikaa... Sanoi lähteneensä jonnekin kirjakiertueelle... En tiedä, tuntuu ettei hän kertonut ihan kaikkea", Mika vaikeni huomattuaan selittävän epäilyksiään ääneen. Ei lapsia tarvitsisi huolestuttaa puhumalla vanhempien ongelmista.

Mika ei viipynyt kauaa, ja kun isä ja Taka-koira oli hyvästelty siirtyi Miro takaisin logiikkaharjoitusten pariin. Miro pyöritteli hetken aikaa isänsä sanomisia päässään ja pohti oliko vanhemmilla kaikki hyvin, mutta asia unohtui aika nopeasti hänen syvennyttyä teleskoopin saloihin. Lämmin kevätpäivä oli houkutellut ulos muitakin simejä. Ruusu innostui kokeilemaan kasvimaan pitämistä, ja Aarto harjoitteli tulevia sotilaskoulutuksensa kuntotestejä varten.

Sisarusten välille kasvanut kuilu vaivasi Miraa, ja hän päätti ottaa asian puheeksi isosiskonsa kanssa.
"Johtuuko se Aartosta?" Mira kysyi saaden Miian hätkähtämään. Tiesikö Mira mitä Miian ja Aarton välillä oli tapahtunut?
"Ai miten niin?" Miia kysyi ja yritti pitää kasvoillaan mahdollisimman neutraalin ilmeen.
"Kun hän tulee niin usein lainaamaan niitä rumpujasi, jos se ärsyttää sinua", Mira täsmensi.
"Ei se ole mikään ongelma. Olen vain kiireinen kun opinnot lähestyvät loppuaan. Anteeksi ettei minulla ole ollut sinulle aikaa", Miia kierteli. Tuntui kurjalta valehdella, mutta totuus satuttaisi enemmän.

Mira oli rohkaistunut huimasti sitten teiniaikojen, ja ujosta tytöstä oli kasvanut yliopistolle saapumisen jälkeen reipas nainen. Aiemmin vieraille simeille puhumista vältellyt Mira saattoi nyt tarttua ohikulkijaa spontaanisti olkapäästä esitelläkseen tälle äsken oppimansa breikkausliikesarjan. Myös monet miehet katselivat Miran perään kiinnostuneina, mutta nainen torjui flirttiyritykset kertomalla että hänellä oli jo poikaystävä.

Aarto sattui kerran mainitsemaan sotilaskoulutuksestaan eräälle kuntomummolle, ja siitä lähtien mummeli ei jättänyt tätä rauhaan vaan ilmoitti oitis ryhtyvänsä Aarton henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Edes miestenvessan ovikyltti ei pidätellyt kuntomummoa.
"Nyt seis se suihku ja treenaamaan!" kuntomummo käski.
"Mutta vastahan minä..."
"Ei mitään muttia, vaatteet päälle hommiin!" kuntomummo kailotti niin että vessassa kaikui.

Ruusu tunnisti ulkona toogassa kulkevan naisen Bailuvaara-osakunnan jäseneksi Jessikaksi. Vaikka Ruusu oli aiemmin saanut paikalliselta tyttöosakunnalta kieltävän liittymispäätöksen päätti hän kuitenkin kokeilla onneaan uudemman kerran. Valitettavasti vastaus oli jälleen kerran kieltävä.
"Ei me haluta osakuntaan ketään neljännen vuoden senioreita", Jessika perusteli, ja Ruusun täytyi viimein hyväksyä se, ettei hänen osakuntaan liittymishaaveensa tulisi koskaan toteutumaan.

Saatuaan osakuntapakit jo toistamiseen Ruusu palasi sisälle murheen murtamana. Eteisaulassa oli käynnissä kahden maskotin välinen kaksintaistelu, ja pöly vain lensi laaman ja lehmän mukiloidessa toisiaan. Ruusu jäi seuraamaan tappelua Miron kanssa.
"Hyvä, hakkaa se laama!" Ruusu huuteli aggressiivisesti. Raivokkaaseen huuteluun tuli samalla purettua myös omaa ärsytystä pieleen menneestä osakunta asiasta, ja pölyn laskeutuessa Ruusulla oli taas parempi mieli.

Mirolla on varsin erikoinen tapa hankkia opintoplussaa: Hän pitää luentojen ulkopuolella lehtorilleen yksityisiä esityksiä vähissä vaatteissa hyvin treenattuja lihaksiaan pullistellen. Hmm, mitä jos tässä onkin Miron opinnoissa menestymisen salaisuus? .-D

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa