Katso perhe-esittely ennen tämän osan lukemista. .-)
Joukuusen jäsenet olivat juuri asettuneet Outolaaksoon.
- Me emme syö tässä talossa sitten mitään muuta kuin joulupipareita, Joumuori Juliaana määräsi.
- Mutta miksi? Minä pidän monesta muustakin ruuasta, Jussi Joupukki huomautti.
- Isä, minä tiedän mitä haluan joululahjaksi. Tahdon koiranpennun. Meillä on joulu joka päivä, joten minä ansaitsen lemmikkini heti, Jonne Joutonttu keskeytti vanhempien ruokakeskustelun.
- Tietenkin sinä saat koiran, Joupukki lupasi ja meni samantien soittamaan adoptiopalvelun numeroon. Heidän rahatilanteensa ei ollut mikään paras mahdollinen tällä hetkellä, sillä muutto oli vienyt ison osan säästöistä. Se ei kuitenkaan ollut syy olla toteuttamatta lapsen toivetta.
Joumuori sen sijaan ryhtyi heti opiskelemaan ruoanlaittoa, jotta hän osaisi tehdä erityisen maukkaita pipareita. Tonttu istahti jännittyneenä hänen viereensä odottamaan koiransa saapumista.
Kun pukki oli saanut adoptioasiat hoidettua, hän viittoi lapsen mukaansa keittiöön.
- Syökäämme vähän muroja vatsojamme täyttämään sillä aikaa, kun uusi lemmikkisi saapuu. Ei kuitenkaan kerrota tästä Joumuorille, Jussi juoni.
Myös Joumuori oli saanut seuraa Markus Mariannelasta.
- Pidätkö sinäkin joulusta, kun sinulla on niin kauniin väriset vaatteet? Juliaana tiedusteli.
- Ei, minä pidän mariannekarkeista, Markus vastasi.
Ravintola-alalla työskentelevä Markus osasi antaa hyviä ruoanlaittovinkkejä Joumuorille, joka oli vasta aloittelija.
Pian koiralähetys jo saapuikin, ja Joutonttu nouti uuden ystävänsä heti. Hän kipaisi juoksujalkaa portaat ylös omalle ullakkohuoneelleen, jossa koira saisi tästä lähtien asua.
Adoptiopalvelussa oli kerrottu, että koiranpennun nimi oli Maks, eikä Jonne nähnyt syytä vaihtaa nimeä. Maksista ja Joutontusta tuli nopeasti läheisiä ystäviä. Oli hulvattoman hauskaa leikkiä yhdessä.
Lopulta Joumuori oli lopettanut opiskelun, ja hän tuli valmistamaan ruoaksi lupaamiaan pipareita. Vaikka Jussi ja Jonne olivat juuri syöneet muroja, eivät he voineet jättää tätä ateriaa väliin. Se olisi ollut liian epäilyttävää.
Joulupiparien tuoksu toi paikalle myös "ihan oikean" Joulupukin, joka söi mielellään Joupukin ja Joutontunkin edestä pipareita. Jussi tunsi oman asemansa hieman uhatuksi, eikä hän pitänyt siksi nauravasta pukista.
- Sinä olet valepukki, Joupukki ärähti, mikä harmitti Joulupukkia.
- Kaikki tietävät, että Joulupukilla on valkoparta, ja sinun partasi on musta, Joulupukki huomautti.
- Sinä olet rasisti! Joupukki huudahti.
- Kehtaatkin väittää niin! Joulupukki kimpaantui.
Kostoksi syytöksistä pukki jätti perheelle hiiliköntin kuusen alle.
Nukkumaan mennessä Juliaana ja Jussi keskustelivat pukkien välisestä kahakasta.
- Minulle sinä olet ainoa oikea Joupukki, Joumuori lupasi.
Se oli kauneinta mitä Joupukki oli koskaan kuullut. Niin kaksikko nukahti harmoniassa huurteisen ikkunan alla.
Joupukki heräsi varhain, sillä hän oli päättänyt yllättää rakkaan vaimonsa heti aamusta. Jussi oli ostanut pimeiltä markkinoilta sääkoneen, mikä mahdollistaisi tontille loputtoman lumisateen. Niin Joupukki vetäisi vivusta, ja taivaalta alkoi leijailla pieniä hiutaleita.
Ei mennyt aikaakaan, kun kevyt lumipeite oli valkaissut hiekkaisen maaperän. Luistinratakin jäätyi ilman pakastuessa. Talo alkoi heti tuntua enemmän kotoisalta.
Niin Joumuori heräsikin iloisena, ja hän kiiruhti heti pihalle nuuhkaisemaan raikasta jääilmaa. Juliaana arvasi, että ilmastonmuutos oli pukin tekosia. Vaikka talo olikin täynnä joulukoristeita, ei joulu ollut joulu ilman lunta.
Jonne sai joka päivä uusia leluja, joilla leikkiä. Niin uusien materiaalisten löytöjen huumassa pieni Maks-koira jäi vähemmälle huomiolle. Hän katseli surullisena, miten muovinen hevonen oli häntä kiinnostavampi.
Juonipaljastuksia seuraavasta Joukuusen osasta:
♦ Fiku & Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti