Luukku 14
Tänään päästään seuraamaan Koululol-perheen pikkujoulujen viettoa! Tämä pikkujoulukertomus on varsinaisesta tarinasta irrallinen, mutta jos haluat perehtyä ensin perheeseen tarkemmin, lukaise läpi aiemmin julkaistut osat sekä Kammokoulu-haasteen ohjeet. Linkit löytyvät täältä.
Oppilaat istuivat luokkahuoneessa perjantai-iltapäivänä. Opettaja Jaana oli pyytänyt opiskelijoita saapumaan kuulemaan tärkeää tiedotusta. Oppilaat pelkäsivät että kyse olisi jostakin pistokokeesta, mutta nuorten yllätykseksi opettaja saapui luokkaan leveästi hymyillen vihreässä joululookissaan.
- Tänään me pidämme pikkujoulut, Jaana tiedotti luokalle. Oppilaat katselivat hämmästyneinä toisiaan, sillä opettaja ei ollut milloinkaan järjestänyt heille mitään hauskaa.
- Ohjelmassa on mukavia yhteisleikkejä! Mennään yhdessä liikuntasaliin, Jaana kehotti. Oppilaat nousivat paikoiltaan hieman varautuneina. Mitä jos pikkujoulut olisivatkin kulissia ja heillä olisi edessä kuntotestit?
Pikkujoulut alkoivat kuitenkin vaikuttaa uskottavammalta selitykseltä, sillä liikuntasalin nurkkaan oli tuotu koristeltu joulukuusi, ja peiliseinän edustalla olevasta stereosta kaikui joululauluja. Opettaja Jaana kehotti oppilaita käymään istumaan lattialle.
- Olen suunnitellut muutamia kivoja yhteisleikkejä. Aloitetaan pantomiini-esityksillä! opettaja hihkaisi.
- Eiks tommoiset leikit kuulu enemmän ala-asteelle? eturivissä istuva Ilkka huomautti.
- Huomaatte kyllä että tästä tulee hauskaa! Minulla lukee täällä pienillä paperinpaloilla erilaisia esitettäviä esineitä. Tule sinä Seija vaikka ensimmäisenä esiintymään, opettaja valitsi yhden oppilaista kun vapaaehtoisia ei ilmaantunut.
Seija nousi hieman vastahakoisesti ja asteli seisomaan muiden eteen.
- Seisoa?
- Lyhtypylväs?
- Puu?
Erilaisia ehdotuksia sateli, mutta Seija pudisti jokaisen kohdalla päätään.
- Ei tuosta voi tietää. Kerro mitä oikein esität, Melissa vaati.
- Olin lakupatukka, miten sitä voi muka esittää? Seija mutisi mennessään istumaan paikoilleen.
Seuraavana oli vuorossa Melissa, ja tyttö kävi noutamassa opettajalta lappusen. Hetken päästä Melissa otti kasvoilleen myrtsin ilmeen ja oli korjaavinaan kuvitteellisten silmälasien asentoa. Tämän jälkeen hän alkoi raivota äänettömästi heilutellen samalla käsiään.
- Opettaja! Ken keksi, ja koko luokka repesi nauramaan.
- No niin, rauhoittukaapas nyt, Jaana tokaisi ja katsoi tiukasti Melissaa, joka oli sooloillut omiaan pantomiinileikissä.
Oppilaiden huulilla kareili vieläkin hymy Melissan äskeisen esityksen jäljiltä kun opettaja asteli taas seisomaan kaikkien eteen.
- Eiköhän ole aika vaihtaa leikkiä. Seuraavaksi pidetään rikkinäistä puhelinta. Asettukaa jonoon, niin minä kuiskaan jonon ensimmäiselle lauseen, jonka jokainen kuiskaa vuorollaan eteenpäin, ja sitten katsotaan miten sanoma on muuttunut matkan aikana kun päästään jonon toiseen päähän, opettaja selitti säännöt.
Tämäkään leikki ei herättänyt oppilaissa innostusta, varsinkaan kun kovaääninen opettaja ei osannut kuiskata lausetta tarpeeksi hiljaa, ja varmasti jonon loppupääkin kuuli opettajan kuiskatessa ensimmäisen oppilaan korvaan "Tonttu-ukot hyppivät hilpeästi." Viesti lähti kulkemaan jonossa, ja Patrick nojautui tylisistyneenä kohti Ilkkaa kuullakseen jo kuulemansa lauseen.
- Opettajalla on harmaita hiuksia, kuiskasi Ilkka muuttelemansa lauseen. Patrickista muunnelma oli mahdottoman hauska, ja hänellä oli vaikeuksia pidätellä nauruaan kuiskatessa sanomaa eteenpäin. Muunneltu lause nostatti hilpeyttä muissakin oppilaissa, mutta jonon viimeisenä ollut opiskelija kertoi kuitenkin ääneen alkuperäisen "Tonttu-ukot hyppivät hilpeästi" -lausahduksen.
- Sepä oli hauskaa. Seuraavaksi on vuorossa lahjojen vaihtaminen! Teillä jokaisella on taatusti tavaraluettelossanne joitakin ansiomerkki-tekeleitänne, joten voitte antaa toisillenne itsetehtyjä lahjoja! Kuusen alla on paketointitarvikkeita, joten ryhtykää paketoimaan lahjoja, opettaja määräsi seuraavan aktiviteetin.
Lahjojen antaminen olisi saattanut olla kiva idea jos oppilaat olisi päästetty kaupungille ostamaan hauskoja lahjoja, sillä Kenin tekemät kämäiset tiilikit tai Ilkan rikkinäiset robotit eivät ilahduttaneet Hannaa ja Melissaa.
Seija antoi Kenille tavaraluettelossa mädäntyneen tomaatin, ja Ilkka sai puolestaan Konstantinilta huonosti ommellun patalapun. Erityisesti Melissaa harmitti lahjojen jako, sillä hän ei ollut onnistunut kalastamaan jäässä olevasta lammesta vielä yhtäkään kalaa, joten hänellä ei ollut mitään annettavaa toisille.
- Eikös lahjojen antamisesta tulekin mukava mieli? Seuraavaksi minulla on teille pieni tietovisa, opettaja Jaana selitti, mutta oppilaat eivät olleet kiinnostuneita moisesta. Kuin yhteisestä sopimuksesta oppilaat kokoontuivat stereon eteen ja alkoivat jorata villisti joulumusiikin tahdissa.
- Hei, järjestystä saliin! opettaja Jaana yritti komentaa oppilaita, mutta kovaa pauhaava musiikki hukutti Jaanan äänen. Joraaminen oli kaikkien oppilaiden mielestä hauskaa, joten vihdoin he saivat mielekästä tekemistä pikkujouluihin.
Opettaja Jaana pudisteli päätään ja päätti lopulta poistua paikalta. Pitäkööt oppilaat nyt tämän kerran hauskaa, mutta huomenna koulunkäyntiä jatkettaisi taas normaaliin tapaan.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti